Metsä on minulle paikka, jossa rauhoitun, kerään voimia ja palaudun. Kävelen paljon luonnossa ja huomaan siellä asioita, joiden ohi olisi helppo kulkea tai joita olisi helppo olla kuulematta.
Kyllä, me kuulemme lintujen ja eläinten ääniä. Kuulemme tuulen suhinaa puiden latvoissa. Mutta näemmekö myös puiden sielut?
Joskus minusta tuntuu, että puut katsovat minua. Näen niiden kaarnassa, oksissa ja lehdissä silmiä, kasvoja ja ilmeitä.
Metsällä on oma äänensä. Puilla on meille viesti, mutta ehkä me ihmiset olemme vähitellen unohtaneet, kuinka sitä kuunnellaan.
Vielä muutama sukupolvi sitten ihmisen suhde metsään ja puihin oli erilainen. Kansanperinteessä puu ei ollut vain kasvi tai raaka-aine. Puilla saattoi olla sielu, voimaa ja merkitystä. Oli pyhiä puita, uhripuita ja hiisiä, joiden luo mentiin ei ottamaan mitään, vaan kuuntelemaan, pyytämään tai kiittämään. Kun ihminen käytti puuta, hän valitsi huolellisesti, milloin ja miksi sekä mitä siitä puusta tulee. Ihminen kiitti puuta siitä.
”Puiden sielut” -teos syntyi halusta antaa puille ääni. Nämä kaksi ensimmäistä ovat prototyyppejä, mutta kotona on monta muuta valmistumassa.
Haluan näyttää puut sellaisina kuin minä ne näen ja välittää eteenpäin sitä, mitä itse metsässä ollessani aistin. Haluan välittää niiden viestin niille, jotka eivät vielä kuule sitä.
Haluan olla viestinvälittäjä ihmisen ja luonnon välillä.
Puut ovat eläviä olentoja ja osa valtavaa kokonaisuutta. Ne antavat kodin, suojan ja ravintoa lukemattomille hyönteisille, linnuille ja eläimille. Niiden kuoren alla, oksilla ja juurten ympärillä elää kokonainen maailma.
Tämän me kaikki tiedämme. Olemme oppineet sen koulussa.
Mutta onko puu meille vain osa ekosysteemiä?
Voiko puulla olla sielu?
Voisiko sen merkitys olla suurempi kuin se, mitä pystymme mittaamaan sen iällä, puumassalla tai taloudellisella arvolla?
Puut olivat täällä kauan ennen meitä.
Silti katsomme niitä usein materiaalina: lautana, paperina, polttoaineena tai rahallisena arvona. Siinä ei itsessään ole mitään väärää. Ihminen on aina käyttänyt puuta ja tarvitsee sitä myös tulevaisuudessa.
Mutta olemmeko alkaneet ottaa liikaa?
Pitääkö jokaisen kypsän puun muuttua materiaaliksi?
Pitäisikö meille jäädä myös paikkoja, joissa puut saavat yksinkertaisesti kasvaa vanhoiksi?
Pitäisikö meillä olla oikeus aarniometsään, vanhaan metsään ja koskemattomaan pyhään hiiteen?
Yhteiskuntamme tunnustaa vain suuret uskonnolliset instituutiot.
Mutta luontouskonnoissa pyhäkkö voi olla metsää, hiisi tai yksi ainoa vanha puu. Myös tällainen paikka voi olla jollekin pyhä.
Onko puulla arvoa silloin, kun se vielä elää? Entä silloin, kun se on jo ikivanha?
”Puiden sielut” -taideteos ei ole syytös, vaan haluan pohtia tätä aihetta yhdessä teidän kanssanne.
Se on kutsu pysähtyä hetkeksi, katsoa ja kuunnella.
Katsoa puuta silmiin ja kysyä:
Kuuletko sinäkin? Mitä sinä kuulet?
Ehkä me olemme vain unohtaneet, kuinka sitä kuunnellaan.
TEOKSEN SYNTY
Teos syntyi toisena opiskeluvuotenani Riihimäen taidekoulun Taiteen perusopetus aikuisille -opinnoissa. Tämän ympäristötaiteen kurssin teemana oli ”Oma kuva”.
Minulta kesti hyvin kauan hahmottaa itselleni, mitä ”oma kuva” tarkoittaa. Onko se vain piirustus minusta itsestäni? Myös tällaisia töitä tein useita kertoja. Yksi niistä on tällä hetkellä nähtävillä syys- ja lokakuussa Ö-talon sisätiloissa, Ö-galleriassa.
Tämän työn idea on peräisin yhdestä vanhasta Aleister Crowleyn valokuvasta. Crowleyn kirjat, hänen elämäkertansa ja hänen tarot-järjestelmänsä ovat aina kiinnostaneet minua.
Mutta palatakseni ”Omaan kuvaan” – onko oma kuva vain kuva minusta vai pikemminkin kuva siitä, kuka olen, mitä ajattelen ja mitä näen?
Ideoita oli paljon ja ajatuksia vielä enemmän.
Keväällä 2026 syntyi ympäristötaideteos ”Tapio”, joka oli koko kesän esillä Riihimäellä Suomen Metsästysmuseon pihalla. Itse teos on betonista, kankaasta, liimasta ja luonnonmateriaaleista valmistettu Tapion kasvokuva.
Kesällä 2026 tutustuin tarkemmin paperimassaan. Koko kesän kokeilin erilaisia paperimassareseptejä ja kokeilin, kuinka paperimassasta voisi valmistaa koristeellisia ja arkaaisen näköisiä astioita. Ensimmäisiä paperimassa-astioita on myynnissä myös Taiteiden yönä 11.9. Ö-talon pihalla.
Samana iltana järjestetään myös sisänäyttelymme avajaiset, ja ulkona on esillä ympäristötaideteoksia teemalla ”Oma kuva”.
Mutta palatakseni ”Puiden sielut” -teoksiin.
Alkuperäinen idea oli luoda seitsemän kasvoa – puiden kasvot sellaisina kuin minä ne näen.
Se onkin minun ”oma kuvani”: minun tunteeni, minun ajatukseni ja osa sitä, kuka minä olen. Rakastan puita ja olen aina tuntenut, että puut ovat eläviä ja että niillä on oma sielunsa.
Se on minun ”oma kuvani”.
Kasvot on valmistettu paperimassasta. Päämateriaalina ovat kananmunakennot, jotka puolestaan on valmistettu puukuidusta. Massaan olen lisännyt maissijauhoa, suolaa, etikkaa, hieman astianpesuainetta ja öljyä. Toinen tärkeä ainesosa on puuliima eli PVA-liima (Yleisliima Eri Keeper, vesiohenteinen).
Koska en ollut vielä varma siitä, kuinka hyvin materiaali kestää ulko-olosuhteissa, maskit on lakattu kahteen kertaan ulkokäyttöön tarkoitetulla vedenkestävällä lakalla.
Nämä kaksi ensimmäistä teosta ovat tavallaan prototyyppejä.
Koska en vielä tiedä, kuinka kestävää paperimassa todellisuudessa on pidemmän aikaa ulkona, teokset eivät ole tällä hetkellä myynnissä.
Samasta sarjasta on kuitenkin valmistumassa lisää uusia teoksia. Jos nämä kaksi Puiden sielut -teosta ovat keväällä edelleen ehjiä ja hyvässä kunnossa, lisään keväällä uusia Puiden sielut -teoksia Riihimäen puihin.
Näin sarja kasvaa eteenpäin erilaisten materiaalien ja tekniikoiden kokeilemisen myötä.
ENGLISH
THOUGHTS ON THE WORK
The forest is a place where I calm down, gather strength and recover. I walk a lot in nature and notice things there that would be easy to pass by or not hear.
Yes, we hear the sounds of birds and animals. We hear the wind rustling in the treetops. But do we also see the souls of trees?
Sometimes I feel that the trees are watching me. I see eyes, faces and expressions in their bark, branches and leaves.
The forest has its own voice. The trees have a message for us, but perhaps we humans have gradually forgotten how to listen to it.
Only a few generations ago, people’s relationship with forests and trees was different. In folk tradition, a tree was not only a plant or raw material. Trees could have a soul, power and meaning. There were sacred trees, offering trees and sacred groves, places people went to not to take anything, but to listen, ask or give thanks. When people used a tree, they carefully chose when and why, and what would become of that tree. They thanked the tree for it.
“Tree Souls” was born from a desire to give trees a voice. These first two are prototypes, but many others are being made at home.
I want to show trees as I see them and pass on what I myself sense when I am in the forest. I want to convey their message to those who do not yet hear it.
I want to be a messenger between people and nature.
Trees are living beings and part of an enormous whole. They provide a home, shelter and food for countless insects, birds and animals. Beneath their bark, on their branches and around their roots, an entire world is alive.
We all know this. We learned it at school.
But is a tree, for us, only part of the ecosystem?
Can a tree have a soul?
Could its meaning be greater than what we are able to measure by its age, the amount of wood it contains or its economic value?
Trees were here long before us.
Yet we often look at them as material: timber, paper, fuel or monetary value. There is nothing inherently wrong with that. Humans have always used wood and will continue to need it.
But have we begun to take too much?
Must every mature tree become material?
Should there also remain places where trees are simply allowed to grow old?
Should we have the right to primeval forests, old forests and untouched sacred groves?
Our society recognises only large religious institutions.
But in nature religions, a sanctuary may instead be a forest, a sacred grove or a single old tree. Such a place can also be sacred to someone.
Does a tree have value while it is still alive? And when it is already ancient?
“Tree Souls” is not an accusation. I want to reflect on this subject together with you.
It is an invitation to pause for a moment, to look and to listen.
To look a tree in the eye and ask:
Can you hear it too? What do you hear?
Perhaps we have simply forgotten how to listen to it.
HOW THE WORK WAS CREATED
The work was created during my second year of studies in the Basic Education in the Arts for Adults programme at Riihimäki Art School. The theme of this environmental art course was “Oma kuva” (“My Image”).
It took me a very long time to understand for myself what “Oma kuva” actually means. Is it simply a drawing of myself? I also made this kind of work several times. One of them is currently on display during September and October inside Ö-talo, in the Ö Gallery.
The idea for that work came from an old photograph of Aleister Crowley. I have always been interested in Crowley’s books, his life story and his tarot system.
But returning to “Oma kuva” – is my image only a picture of me, or rather a picture of who I am, what I think and what I see?
There were many ideas and even more thoughts.
In spring 2026, the environmental artwork “Tapio” was created. It was on display throughout the summer in the courtyard of the Finnish Hunting Museum in Riihimäki. The work itself is a face of Tapio made from concrete, fabric, glue and natural materials.
In summer 2026, I became more familiar with papier-mâché. Throughout the summer, I experimented with different papier-mâché recipes and explored how to make decorative, archaic-looking vessels from papier-mâché. The first papier-mâché vessels will also be for sale during Taiteiden yö on 11 September in the courtyard of Ö-talo.
On the same evening, the opening of our indoor exhibition will also take place, and environmental artworks with the theme “Oma kuva” will be displayed outdoors.
But returning to “Tree Souls”.
The original idea was to create seven faces – the faces of trees as I see them.
This is my “Oma kuva”: my feelings, my thoughts and a part of who I am. I love trees, and I have always felt that trees are alive and that they have their own soul.
This is my “Oma kuva”.
The faces are made from papier-mâché. The main material is egg cartons, which are themselves made from wood fibre. I have added corn flour, salt, vinegar, a small amount of dishwashing liquid and oil to the mixture. Another important component is wood glue, or PVA glue (Yleisliima Eri Keeper, water-based).
Because I was not yet sure how well the material would withstand outdoor conditions, the masks have been coated twice with a waterproof varnish intended for outdoor use.
These first two works are, in a way, prototypes.
Because I do not yet know how durable papier-mâché actually is outdoors over a longer period of time, the works are not currently for sale.
More works from the same series are, however, already in progress. If these two Tree Souls are still intact and in good condition by spring, I will add new Tree Souls to the trees of Riihimäki in the spring.
In this way, the series will continue to grow through experimentation with different materials and techniques.
HOW THE WORK WAS CREATED
The work was created during my second year of studies in the Basic Education in the Arts for Adults programme at Riihimäki Art School. The theme of this environmental art course was “Oma kuva” (“My Image”).
It took me a very long time to understand for myself what “Oma kuva” actually means. Is it simply a drawing of myself? I also made this kind of work several times. One of them is currently on display during September and October inside Ö-talo, in the Ö Gallery.
The idea for that work came from an old photograph of Aleister Crowley. I have always been interested in Crowley’s books, his life story and his tarot system.
But returning to “Oma kuva” – is my image only a picture of me, or rather a picture of who I am, what I think and what I see?
There were many ideas and even more thoughts.
In spring 2026, the environmental artwork “Tapio” was created. It was on display throughout the summer in the courtyard of the Finnish Hunting Museum in Riihimäki. The work itself is a face of Tapio made from concrete, fabric, glue and natural materials.
In summer 2026, I became more familiar with papier-mâché. Throughout the summer, I experimented with different papier-mâché recipes and explored how to make decorative, archaic-looking vessels from papier-mâché. The first papier-mâché vessels will also be for sale during Taiteiden yö on 11 September in the courtyard of Ö-talo.
On the same evening, the opening of our indoor exhibition will also take place, and environmental artworks with the theme “Oma kuva” will be displayed outdoors.
But returning to “Tree Souls”.
The original idea was to create seven faces – the faces of trees as I see them.
This is my “Oma kuva”: my feelings, my thoughts and a part of who I am. I love trees, and I have always felt that trees are alive and that they have their own soul.
This is my “Oma kuva”.
The faces are made from papier-mâché. The main material is egg cartons, which are themselves made from wood fibre. I have added corn flour, salt, vinegar, a small amount of dishwashing liquid and oil to the mixture. Another important component is wood glue, or PVA glue (Yleisliima Eri Keeper, water-based).
Because I was not yet sure how well the material would withstand outdoor conditions, the masks have been coated twice with a waterproof varnish intended for outdoor use.
These first two works are, in a way, prototypes.
Because I do not yet know how durable papier-mâché actually is outdoors over a longer period of time, the works are not currently for sale.
More works from the same series are, however, already in progress. If these two Tree Souls are still intact and in good condition by spring, I will add new Tree Souls to the trees of Riihimäki in the spring.
In this way, the series will continue to grow through experimentation with different materials and techniques.
